kävin lamppukaupoilla ja urheilutapahtumassa.

Missä vaiheessa saavuttaa sen iän, että voi epäironisesti sanoa "silloin kun minä olin nuori"? Tuota lausetta tuntuvat kaiken ikäiset viljelevän ympäriinsä. Toisinaan se on vitsi. Mutta ei aina. Missä vaiheessa vitsistä tulee todellisuutta? Googlen mukaan nuoruus päättyy ikävuosien 22, 24 tai 29 aikana. Yhden määritelmän mukaan olen jo kasvanut nuoruudesta ohi vuosikausia sitten ja toisen mukaan minulla on vielä monta vuotta nuoruutta jäljellä. Kolmannen määritelmän mukaan nuoruus on juuri parhaillaan valumassa käsistäni. Mikä on totuus ja onko tarpeen kehittää ikäkriisi?

On taas tapahtunut niin hirveän paljon kaikenlaista viime blogikirjoituksen jälkeen. Kävin lamppuostoksilla. Se oli hirveää. Osoitan syyttävällä sormella Thomas Edisonia tai jotakuta toista lamppujen kehitykseen vaikuttanutta henkilöä, tarkalleen ottaen sitä joka keksi, että on hyvä idea tehdä lamppuihin erikokoisia kantoja. Ja mikä pahempaa, se lampunkannan koko on kehdattu jättää merkitsemättä siihen lamppuun. Lamppukaupoilla kävi jotakuinkin näin: otin kotona kuvat lampuista joiden tilalle piti etsiä uudet. Toisessa luki kaikki tarvittavat tiedot ja löysin sen tilalle uuden lampun. Toisessa lampussa ei lukenutkaan kannan mallia ja kuten arvata saattaa, en löytänyt sille korvaajaa kaupasta. Joudun varmaankin lähtemään uudelleen lamppukaupoille sen lampun kanssa, että voin verrata sitä kantaa kaikkiin myytäviin lamppuihin löytääkseni sopivan uuden. Kyllä raivostuttaa tällainen ja vaadin ihmisiä vastuuseen siitä, että joudun nyt elämään kynttilänvalossa kuin keskiajalla konsanaan. 

Toisen retken tein kierrätyskeskukseen ja se olikin onnistuneempi matka. Löysin sieltä kirjan joka minulla on ollut kirjastossa varauksessa ikuisuuden ja kaiken lisäksi se maksoi vain euron. Kyseessä on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja aion aloittaa sen lukemisen heti, kun saan kaikki tällä hetkellä kirjastosta lainassa olevat kirjat luettua. Toivottavasti siis pian. Menin kierrätyskeskukseen toivoen, että löytäisin sieltä kivan yöpöydän. En löytänyt. Siellä ei ollut yhtään kivoja yöpöytiä ja kaikki muut edes etäisesti kivannäköiset kalusteet maksoivat kolmenumeroisia summia. Joudun varmaankin tekemään yöpöydän itse tai hankkimaan sopivan Ikeasta. 

Kavereiden kanssa olen tehnyt vaikka mitä. Yhtenä päivänä meinattiin mennä syömään Ravintola Telakkaan, mutta siellä oli sinä iltana artisti esiintymässä joten mentiinkin muualle. Ei minulla ole mitään Jesse Kaikurantaa vastaan, mutta kahdenkymmenen euron sisäänpääsymaksu oli vähän liikaa kun tarkoituksena oli käydä vain syömässä burgereita. Mentiinkin sitten meksikolaiseen ravintolaan syömään tacoja ja quesadilloja. Ne maistuivat oikein hyvin. Sitten ollaan pidetty peli-iltoja ja tehty pizzaa (osallistuin tällä kertaa vain pizzan syömiseen) ja käyty kansainvälisillä markkinoilla ja sellaista. Markkinoilta ostettiin valtavan kokoisia pretzeleitä ja mentiin syömään niitä joen rantaan. Siinä sattui juuri silloin kulkemaan joku maratonin tai muun juoksutapahtuman reitti ja kylläpä oli hauskaa katsella ihmisiä urheilemassa ja hikoilemassa samalla, kun itse sai nauttia auringonpaisteesta ja hyvistä eväistä. Se oli urheilupäivä minun makuun. Ilmassa ei kyllä ollut sitä kuuluisaa suuren urheilujuhlan tuntua mutta oli lämmintä ja tuntui kivasti syksylle.