aikuisuuden huonoja puolia.

Aikuisuuden huonoimpia puolia on ehdottomasti se, että nykyään vanhemmat eivät enää ota mukaan ulkomaanmatkoille. Sen jälkeen kun täytin kahdeksantoista olen käynyt maman ja isin kanssa yhdessä vain mummolassa ja Tallinnassa (ja Pärnussa, mutta se lasketaan tässä tapauksessa Tallinnaksi). Minusta kumpikin on oikein mainio matkakohde. Silti vaihtelu varmasti virkistäisi. Olen kyllä matkustanut omatoimisesti ulkomaille pariin kertaan, mutta muutaman päivän opiskelijabudjettilomaa ei oikein voi verrata sellaiseen viikon mittaiseen seikkailuun, missä vanhempien kanssa on lapsena oltu. Toistaiseksi ulkomaanseikkailuni rajoittuvat google mapsin street view -ominaisuuteen ja se ei ole kummoista seikkailua se.

Sitten on tietysti laskujen maksamista ja jatkuvaa ruuanlaittoa ja siivoamista mitkä aikuisuudessa ottaa joskus päähän (sinne takaraivoon varmaan, mistä tovi sitten kirjoitin tänne). Muuten ei ole ollut valittamista. Tai on kyllä ollut ja tulee varmasti olemaan. Juuri nyt ei kuitenkaan tule mitään erityisen ikävää mieleen. Kerron sitten jos tulee.

Olen muuten tehnyt sellaisen huomion, että muiden tekemä ruoka taitaa olla aina parempaa kuin omatekemä. Sitä en tiedä johtuuko se siitä, että muut olisivat parempia kokkeja (tuskin) vai siitä, että on vain hirveän kivaa istahtaa ruokapöytään kun joku muu on nähnyt vaivan ruuan eteen (todennäköisesti). Mikään ei ole parempaa kuin se, että voi välillä mennä vanhempien tai kavereiden luokse syömään maukasta ruokaa. Pelkkä ajatuskin tekee nälkäiseksi. Ajatteleekohan kaverit minun luona minun tekemää ruokaa syödessä, että se on maailman parasta.

Viime viikolla oli Hämeenkadun appro. Koko illan satoi vettä. Onneksi ei kuitenkaan ollut kauhean kylmä eikä satanut kauhean paljon. Yleensä aina silloin sataa vettä ja on kylmä kun on approt. Se saattaa myös johtua vuodenajasta. Sain approkierroksen päätteeksi uuden haalarimerkin ja se on oikeastaan aika ruma. Ei haittaa, sillä haalareissa ei ole enää hirveästi tilaa uusille merkeille muualla kuin lahkeen sisäsyrjällä ja sieltä rumaa merkkiä ei heti ensivilkaisulla huomaa. Ainakaan toivottavasti. Approilla oli taas hirmuisen hauskaa kuten aina. Hyvällä seuralla on varmasti vaikutusta. Oli niin hillittömän villi ilta, että jätin jatkot välistä ja olin ennen yhtätoista kotona. Se oli illan parhaimpia hetkiä. Olenkohan tulossa vanhaksi.

Kaupoissa on ollut joulukalentereita myynnissä jo monta viikkoa ja Stockmannillekin oli pystytetty jo jouluosasto. Olen alkanut suunnittelemaan joululahjoja ja joululahjatoivelistoja ja sitä millaisen joulukalenterin hankin. Melkein leivoin jo joulutorttujakin, mutta teinkin ison kasan korvapuusteja. Ostin myös joululta maistuvaa teetä. Syksy on ollut kiva mutta ihanaa kun on kohta joulu. Odotan joulumarkkinoita ja keskustan jouluvaloja ja piparitalotalkoita.