omenapiirakkakeksejä ja kirjakriisin jatko-osa.

Muutamassa päivässä on tapahtunut taas mahdottoman paljon kaikenlaisia asioita. Olin viikon pois kotoa ja Pasi oli sinä aikana melkein kuollut. Juotin Pasia runsaasti ja se näyttää taas voivan ihan hyvin. Se viihtyy iltapäiväauringossa ikkunalla ja on alkanut kasvamaan lisää. Toivottavasti se pysyy elossa vielä pitkään. Tiedoksi niille, jotka eivät Pasia tunne, että Pasi on basilika. Kasvatin sen itse siemenestä. Kesällä matkustimme Pasin kanssa yhdessä junalla paikasta toiseen, kun se oli vielä niin pieni ettei sitä voinut jättää yksin kotiin. Nykyään Pasi on jo saanut jäädä talovahdiksi kun lähden muualle.

Lauantaina Särkänniemessä oli ilotulitus ja sitä piti tietenkin käydä ihmettelemässä. Tuntui ihan uudelta vuodelta. Ilotulitukset olivat hienoja, mutta ulkona oli kylmä ja se vähän latisti tunnelmaa. Minulla oli päällä kaksi takkia ja sormikkaat. Toppahousutkin olisi varmaan pitänyt olla, että tuulessa ja tuiskeessa olisi selvinnyt palelematta. Ulos lähtiessä en tietenkään muistanut ottaa heijastimia ja pelkäsin jääväni auton alle. Sellainen onnettomuus ei onneksi ollut lähelläkään ja jatkossa muistan varmasti ottaa heijastimen mukaan kun astun ovesta ulos.

Sunnuntaina ajettiin formuloita (minä en ajanut) ja oli taas oikein viihdyttävää kilvanajoa. Voittaja oli kyllä ihan ylivoimainen, mutta se ei haittaa, koska se ei ollut sama kuljettaja joka oli ylivoimainen koko viime kauden. Formulaevääksi tein omenapiirakkakeksejä ja yllätyin, että ne maistuivat oikeasti omenapiirakalle. Sitten tuli vähän tyhmä olo, sillä tottakai jos keksin nimi on omenapiirakkakeksi niin se maistuu omenapiirakalle. Teen samanlaisia keksejä vielä ehkä toisenkin kerran tänä syksynä. Pizzaakin söin, mutta siinä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi että täytteenä oli pepperonia, enkä yleensä syö pepperonipizzaa.

Tänään kävin melkein vaateostoksilla. Siksi vain melkein, että sain kyllä kasapäin uusia vaatteita mutta niistä ei tarvinnut maksaa mitään. Sain ilmaiseksi. Kyllä on mukavaa, kun on pikkusisko joka säännöllisesti karsii vaatekaappiaan ja saan sieltä aina uusia vaatteita. Nyt minulla on kahdet uudet housut ja ainakin kuusi uutta paitaa. Täytyy varmaankin hankkia uusia vaatteita myös ihan kaupasta. Tarvitsisin uusia sukkia, sillä melkein kaikissa nykyisissä sukissa on reikiä. Jostain syystä ne hajoaa aina samaan aikaan.

Viime kuun lopussa ollut kirjakriisi oli vasta esimakua tulevasta. Nyt on ihan oikeasti kriisi. Yöpöydällä on vino pino kirjoja ja niissä on pian eräpäivät kaikissa. Yhden laina-aikaa sain vielä jatkettua, mutta muiden en saanut. Yhden kirjan luin eilen loppuun (kirjan nimi on Näin päästin perheeni päiviltä, suosittelen lukemaan). Se oli oikein hauska ja loppu oli varsin yllättävä. Tykkään kirjoista, joiden loppu yllättää. Nyt minulla on kesken Dorian Grayn muotokuva, siitä on vielä yli 150 sivua lukematta ja se pitää palauttaa huomenna. Jos en ehdi lukea sitä loppuun, pitää varmaankin laittaa se uudelleen varaukseen ja toivoa, että saan sen pian uudelleen lainaan. Se harmittaisi ihan tosi paljon, sillä kirja on ollut niin hyvä etten malttaisi keskeyttää sen lukemista viikkokausiksi.