Olen ollut vähän flunssassa. Enkä edes ihan vähän, vaan ihan sellaisessa kunnon ruttotaudissa lauantaista asti. Pian tulee viikko täyteen. Tässä flunssassa hirveintä on ollut se, että olen viime päivät selvinnyt toisinaan jopa ruhtinaalliset viisitoista minuuttia niistämättä. Nenänpielet rapistuvat tätä menoa kokonaan pois. Toiset ihmiset ovat sillä tavalla kuvainnollisesti limaisia, mutta minulla on ollut ihan kirjaimellisesti aika limainen olo.
Kävin tänään ostamassa joulutorttuaineksia lähikaupasta. Kolmensadan metrin matka oli koitua kohtalokseni. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä tietää, että matkani lähikauppaan on koko matkan ylämäkeä. Oli se takaisinpäinkin aika koettelemus. Kävin kauppamatkalla niin lähellä kuolemaa, että kuulin jo moottoritien kaukaisen huminan korvissani (jos et tiedä mihin viittaan, sivistä itseäsi kuuntelemalla tämä).
Siinä elämän syrjässä roikkuessani tulin ajatelleeksi, että suomen kielessä on valtava määrä kummallisia sanontoja ja synonyymejä ja kiertoilmaisuja eri asioille. Kuoleminen on niistä yksi. Olettekos koskaan miettineet, kuinka monella eri tavalla kuoleman voi ilmaista? Osa tavoista on humoristisia. Kai kuolema on helpompi kestää kun sitä keventää vitsailemalla. Potkaista tyhjää. Heittää lusikka nurkkaan. Vaihtaa hiippakuntaa. Heittää veivinsä (mikä ihme on veivi?). Toisaalta suomen kielessä on myös valtava määrä kauniita ilmaisuja kuolemalle. Vaipua ikiuneen. Nukkua pois. Siirtyä ajasta ikuisuuteen. Lähteä viimeiselle matkalle. Siirtyä tähdeksi taivaalle. Matkata tuonpuoleiseen.
Aloin pohtimaan myös muita sanontoja, mutta kirjoitan niitä varmaankin omaan postaukseensa ellei tämä ruttotauti vie mennessään. Muutaman ajatuksen haluan kuitenkin kirjoittaa vielä tähän. Olin ensimmäistä päivää uudessa työssä ja päällimmäinen ajatus joka sieltä jäi mieleen oli kysymys siitä, että mikä on lipaston ja kaapin ero. Kotona isi sekoitti mieltäni vielä lisää muistuttamalla, että on olemassa myös senkki. Minä lisään nyt, että on vielä muuten piironkejakin. Eihän näistä ota selkoa ollenkaan. Netistä löytyi vastauksia vain erinäisiltä keskustelupalstoilta ja sitä päivää ei tule, että minä uskoisin mitään mitä vauva piste fi:ssä sanotaan. Huonekalujen määritelmät jäävät siis luultavasti ikuisesti mysteeriksi.
Nyt jatkan sairaslomapäivän viettämistä syömällä joulutorttuja ja juomalla ihanaa inkiväärijuomaa. Loppuun haluan vielä sanoa, että tätä postausta kirjoittaessani tulin googlanneeksi elämän syrjässä roikkumisen. Halusin tietää onko se käypä sanonta. Google antoi minulle kriisipuhelimen numeron. Googlelle (ja miksei muillekin) tiedoksi, että minulla on kaikki ihan hyvin. Ei tarvitse huolestua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti