kirjakriisi ja saksitut sormenpäät.

Viime viikolla olin kipeänä ja tällä viikolla en onneksi enää ole ollut. Viime viikolla en saanut mitään aikaiseksi. Makoilin sängyssä ja sohvalla ja lattialla ja luin kirjaa ja katsoin netflixiä. Tällä viikolla olen ravannut keskustassa asioilla ja kirjastossa ja ruokakaupassa ja pitänyt kotona suursiivouksen ja käynyt joka ilta järven rannassa kävelyllä. Viikonloppuna aion nähdä kavereita. En tiedä vielä ketä tai että mitä aiomme tehdä, mutta ehkä nekin selviää vielä.

Tämän viikon valtava kriisin aihe on ollut se, että yhtäkkiä melkein kaikki varaamani syksykirjat ja vihdoin viimeisetkin kesäkirjat saapuivat samaan aikaan noudettavaksi kirjastoon. En tiedä ehdinkö lukea kaikki. Aioin aloittaa niistä kesäkirjoista, mutta aloitankin niistä, joiden laina-aikaa ei voi uusia. Mietin myös, mikä määrä kirjoja lukujonossa on sopivasti. Minulla on nyt seitsemän. Yhtä en varmaan lue, koska siinä oli hahmo nimeltä Putte ja en varmaankaan edes kuudensadan sivun aikana opi lukemaan Puten nimeä ajattelematta jatkuvasti Putte-possun nimipäiviä.

Tiistaina mietin, että jos maailmasta poistettaisiin kaikki paha, niin jääkö sitten jäljelle enää mitään hyvääkään. Että eikö kaikki sitten ole vain neutraalia. Voiko toisen ääripään poistaa poistamatta sitä toistakin? Voiko ilman pahuutta olla hyvyyttä ja löytyykö hyvyyttä vain, jos on pahaa. Ja jos ne hyvät asiat laittaa parhausjärjestykseen, niin onko se vähiten hyvä sitten paha? Kaveri sanoi, että ei ne hyvät asiat katoa mihinkään ja että ei niitä pahoja asioita unohdeta, vaikka niitä ei enää olisi ja hyviä asioita osattaisiin kyllä verrata niihin poistettuihin pahoihin. Enää en tiedä mitä ajatella. Sain aivot solmuun ja päiväkirjan sivut ruttuun kaikesta ajattelusta.

Olen vähän haaveillut uusista hiuksista. Tai en ihan kokonaan uusista. Mutta kuitenkin. Etsin inspiraatiota pinterestistä. Ensin en löytänyt mitään ja epäilin, ettei mikään kampaus varmaankaan näytä hyvältä suorissa hiuksissa. Sitten tuli vastaan vanhempi kuva Jennifer Anistonista ja sillä oli ihanat, pitkät ja suorat hiukset. Aloin heti haaveilemaan, että haluan samanlaiset ja että aivan varmasti näyttäisin sellaisilla hiuksilla yhtä kauniilta kuin Jennifer Aniston. Otan sen kuvan mukaan malliksi, kun menen seuraavan kerran kampaajalle (siis oikealle kampaajalle, en maman saksittavaksi. En ehkä luota tarpeeksi maman hiustenleikkuutaitoihin)

Alkuviikosta tiskasin saksia ja viilsin vahingossa sormenpäät auki. Tuli vain pienet pintahaavat onneksi ja vain kahteen sormeen. En tarvinnut edes laastaria. Seuraavana päivänä leikkasin ruokaa varten sipulia ja varmasti mikään ei ole ikinä tuntunut yhtä pahalta kuin sipulinesteet niissä saksihaavoissa. Lupasin itselleni olla varovaisempi kun seuraavalla kerralla tiskaan jotakin terävää. (Lupasin niin myös silloin joskus, kun leikkasin keittiöveistä tiskatessa sormenpään sillä tavalla auki, että luulin kuolevani verenhukkaan ja kämppis joutui juoksemaan apuun kesken hiustenpesun aivan litimärkänä ja vettä valuvana. Silloin haavalle riitti huuhtelu ja pieni laastari.)