ajattelijoista ja keksijöistä.

Olen taas ajatellut kaikenlaista. Esimerkiksi sitä, että kun puhutaan suurista ja merkittävistä ajattelijoista niin mitkä ne on ne kriteerit sellaiseksi tulemiseen. Että voisinko minäkin olla suuri ajattelija. Osaan nimittäin (yli)ajatella ja pohtia kaikenlaisia tärkeitä kysymyksiä, kuten sitä, että miksi ihmeessä viikoilla pitää olla numerot. Eikö päivämäärät riitä? No oli miten oli, haluaisin kovasti tietää että onko merkittävän ajattelijan kriteerinä ajatusten määrä vai laatu. Tai siis onko sillä merkitystä, että mitä ajattelee.

Jos joku on viime aikoina hämmästyttänyt, niin se, että levysoittimet keksittiin 1800-luvulla. Minusta ne on aivan liian hienoa teknologiaa ollakseen noin vanha keksintö. Mutta nyt kyllä asiaa googlailtuani ja vähän mietittyäni tulin siihen tulokseen, että eipä se levysoitin taida ihan mikään nykyaikainenkaan juttu olla. Nykyään on spotifyt ja muut ja sepä vasta onkin hienoa teknologiaa. Tästä tuli mieleen termi keksijä. Nykyään ei taideta käyttää sellaista nimitystä kenestäkään. Kaikki on insinöörejä vaan. Taidanpa valmistuessani ottaa keksijän tittelin käyttööni ja kirjoittaa ansioluetteloon ja linkedin-profiiliin, että olen muuten sitten keksijä. Se kuulostaa hienolta.

Leivoin tänään mutakakun. Kun viimeksi sanoin että epäonnistunutkin leipomus voi olla onnistunut, niin mikä mutakakku on, jos ei täydellinen esimerkki siitä. Joku ruotsalainen teki suklaakakkua ja vahingossa kakku jäi aika tosi raa'aksi ja roskiin heittämisen sijaan keksi sille hauskan nimen ja yhtäkkiä kakku olikin täysin onnistunut. Liekö tässä syy siihen, että mutakakku on niitä harvoja leivonnaisia jonka valmistamisessa on mahdotonta epäonnistua. Mun mutakakku ainakin oli onnistunut ja hyvänmakuinen. En omista irtopohjavuokaa niin tein kakun makaroonilaatikkovuokaan. Kulmikas mutakakku oli melkein kulttuurishokki.

Kohta on syksy (viikon päästä jo!) ja aloitin jo siihen varautumisen. Laitoin syksykirjoja varaukseen verkkokirjastossa. Tänä syksynä aion lukea ainakin Frankensteinin ja Harry Potterin. Muutamissa kirjoissa olen varausjonossa sijalla 300 ja ylikin, että ne luen ehkä ensi syksynä tai viiden vuoden päästä syksyllä. Eri vuodenajoille on eri kirjat. Kesällä voi lukea sellaista hauskaa jossa ollaan kesälomalla ja on lämmintä ja kivaa ja syksyllä luetaan kaikenlaista synkempää tai mysteeristä. Luin kyllä kesällä muutaman murhamysteerin. Enimmäkseen kaikenlaista hyväntuulista kuitenkin.

Ps. Lauantaina oli oikea onnenpäivä. Otin ruokaa varten yhden ison valkosipulinkynnen ja kuoren sisällä olikin peräti kolme valkosipulinkynttä! On ehdottomasti paljon hienompaa laittaa ruokaan kolme valkosipulinkynttä kuin vain yksi. Tämä oli melkeinpä jo sen tason onnenpotku, että olis kannattanut laittaa lotto vetämään. En kuitenkaan laittanut.